perjantai 8. heinäkuuta 2016

Raparperi-marenkitortun paluu

Otin pari vuotta sitten blogini resepteihin tulleen raparperi-marenkitortun uudelleen tarkasteluun.
Ja tein sen taas!
Ystäväni toi vieraakseni kaksi amerikkalaista pariskuntaa ja halusin tarjota heille jotain suomalaista. Mansikoita vieraat olivat Suomen vierailullaan napsineet jo litrakaupalla ja halusin löytää jonkin toisen kausiherkun. Makeaan marenkikuoreen kätkeytynyt kotipihojen kirpeä raparperi osoittautui loistovalinnaksi. Piirakka jaettiin amerikkalaisittain tasan ja nautitiin viimeistä suupalaa myöten.

Raparperi-marenkitorttu

Kaurahiutalepohja
125 g voita
1 rkl vaniljasokeria
1,5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja

Raparperitäyte
300 g raparperia pilkottuna
0,5-1dl ruokosokeria
1/2 dl vettä
4 kananmunan keltuaista
 3 rkl maissitärkkelystä
1 rkl sitruunamehua

Marenki
4 kananmunan valkuaista
1,5 dl sokeria

Sekoita voi ja kuivat aineet murumaiseksi taikinaksi. 
Painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kypsennä uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Keitä  noin 5 minuuttia kuorittuja ja paloiteltuja raparpereja ruokosokerilla maustetussa vedessä.
Anna jäähtyä. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella.
Keitä seosta vielä hetki liedellä.

Vatkaa marenkia varten valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.
Kun käännät kulhon ylösalaisin seoksen tulisi pysyä siinä.

Kaada raparperitäyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Nostele lusikalla varovasti päälle marenkiseosta. Paista vielä noin 8-10 minuuttia, kunnes marenki saa kauniin värin.



Terveisin,

torstai 7. heinäkuuta 2016

Perhospastapäivä - Farfalle-ilottelua

Löysin kotikauppani hyllystä hauskoja käsintehtyjä italilalaisia perhospastoja. Ja siitäkös ilottelu alkoi.


Miten kauniita nämä olivatkaan. Mustavalkoiset Farfalle Zebrat saavat värinsä mustekalan musteesta. Värikkäät Farfalle Fantasiat puolestaan ovat luonnonmukaisesti pinaatilla, paprikalla ja punajuurella ja kurkumalla värjättyä. Ilolla panin merkille, että kauniit värit säilyvät myös keittettäessä.


Ja reseptitikin ovat yksinkertaisia. Ideat niihin lainasin Saku Tuomisen 
pastakirjasta Aglio & Olio. 
Raaka-aineita on vähän ja niistä syntyy herkullisia makuyhdistelmiä.
Ensimmäisenä helppo pinjansiemenkastike vaikkapa herkulliseen alkupalapastaan.


Farfalle con pinoli

1/3 pakkausta farfalleja (n. 80 g)
1/2 dl pinjansiemeniä
25 -50 g voita 
tuoretta basilikaa
parmesaani-juustoa
mustaapippuria myllystä 
oliiviöljyä
(sormisuolaa)

Paahda pinansiement kuivassa pannussa niin, että ne saavat hieman väriä. Jätä ne odottamaan.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan 6-8 minuuttia. Sulata voi ja sekoita se pastaan. Lisää pinjansiemenet ja basilikanlehdet. Mausta pippurilla ja sormisuolalla. Kaada joukkoon tilkka oliiviöljyä. Raasta päälle parmesaania.


Seuraava perhospasta sopii juuri kauden uusien pienien naattiporkkanoiden 
ja makeiden herneiden kanssa. 
Hienot miedot maut tulevat esiin.


Farfalle con pistelli e carote

1/3 pakkausta farfalleja (n. 80 g)
1 uusi sipuli
2 pientä uuden sadon porkkanaa
muutama herneenpalko kuorittuna
1 dl ruokakermaa
tuoretta persiljaa
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Pilko porkkanat ja silppua sipuli. Freesaa niitä pannussa ja hauduta hiljaisella lämmöllä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää joukkoon kerma ja herneet. Keitä, kunnes herneet pehmenevät hieman. Keitä pasta ohjeen mukaan 6-8 minuuttia. Sekoita kastike pastaan. Rouhi päälle pippuria ja ripottele sormisuolaa. Lisää lopuksi tuoretta persiljaa.


Molemmat ohjeet voi tehdä myös värjäämättömällä perhospastalla.


Terveisin,

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Espanjalaista keittotaidetta Hieronymus Boschin epäeläinkulhoista

Joitakin vuosia sitten kävin kuopukseni kanssa Madridin Prado-taidemuseossa ja pienen suostuttelun jälkeen sain hänet tutustumaan kanssani Boschin maalauksiin. Mikä ilo sitten syntyikään, kun taidekierroksen päätteeksi museon designkaupasta löytyivät koko matkan supertuliaiset - juuri Hieronymus Boschin taulun innoittamana tehdyt designtuotteet: astiat, lehtiöt, pinssit ja penaalit:). Hieronymus maalasi mielellään erilaisia eläinhahmoja ja epäeläimiä. Näihin olivat modernit designerit tarttuneet ja tuoneet keskiajan nykypäivään.




Tänään kokkasin espanjalaisia kylmiä keittoja ja tarjoilin ne Hieronymuksen kunniaksi Pradosta ostetuista "Maallisten ilojen puutarha" -kulhoista.  Koiramaisella otuksella somistettu vihreä keittokulho sopi minttuisen kurkkukeiton tarjoiluun.



Hunajainen minttu-kurkkukeitto

(2-3 annosta)

1 keskikokoinen kurkku
5 dl hunajajogurttia 
(tai maustamatonta luonnonjogurttia ja 
1/2 dl juoksevaa hunajaa)
1 valkosipulin kynsi
iso kourallinen tuoretta minttua
1 limetin mehu
mustapippuria myllystä
 (ripaus sormisuolaa)

Huuhtele ja pilko kurkku. Lisää joukkoon jogurtti ja muut ainekset. Sekoita tasaiseksi keitoksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Kaada tarjoilukulhoihin ja koristele mintulla. Nauti viileänä.



Punainen liskokulho puolestaan tuntui luontevalta valinnalta punasävyiseen, 
tomaattipohjaiseen gazpachoon.



Kylmä Gazpacho-keitto:

2 viipaletta vaaleaa leipää (saa olla kuivahkoa)
1 kurkku
1 punainen paprika
2 rasiaa (250 g) maukkaita miniluumutomaatteja
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
Pilko ainekset ja sekoita ne keskenään sauvasekoittimella. Rouhi päälle mustapippuria.
Viilennä keitto kylmäksi jääkaapissa.


 Jotenkin tämä tuntui ajankohtaiselta, sillä uutisissa on kesän aikana näyttävästi tuotu esiin 1500-luvun flaamilaisen taiteen mestarin, Hieronymus Boschin juhlavuotta. Taiteilijan kuolemasta on tänä vuonna kulunut 500 vuotta. Madridin Prado-taidemuseossa on nyt esillä Boschin kaikkien aikojen merkittävin kokoelma. Taiteilijan tunnetuin teos on kolmiosainen, puupaneelille maalattu 
"Maallisten ilojen puutarha".

Terveisin,
 





sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mansikka-raparperi herkkupiiras erityisruokavalioihin

Kesä maistuu marjoille ja makealle. Kahvivieraat ovat tervetulleita pihaterasseille ja mökeille. Mutta, mitä tarjota, jos vieras noudattaa erityisruokavaliota. Itse ratkaisin asian kehittämällä mansikka-raparperipiiraan, joka sopii monille. Se on gluteeniton, sokeriton, maidoton ja munaton. Sopii siis myös vegaaniin ruokavalioon. Helppo valmistaa ja maistuu herkulliselta.
Mansikat ja cashew-pähkinät eivät sovi kaikille, mutta piirakan ohjetta voi soveltaa ja myös mahdolliset lisäkkeet voi valita maun mukaan.



Mansikka-raparperipiiras erityisruokavalioihin

Pohja:
3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 dl kookosjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl rypsiöljyä
1 dl vettä 

Täyte:
1 litra mansikoita
400 g raparperia
1/2 dl vettä
0,5-1 dl stevia makeutusjauhetta (esim. Hermesetas)
1/2 dl cashew-pähkinöitä

Sekoita kaurahiutaleet ja kookosjauhot, lisää joukkoon leivinjauhe. Kaada joukkoon rypsiöljy ja sekoita, lisää tarpeen mukaan n. 1dl vettä, jotta saat kiinteän taikinan. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja paista 175 asteessa n. 10 minuuttia. Valmista sillä aikaa täyte.

Kuori ja pilko raparperit. Laita ne kattilaan ja kaada päälle tilkka vettä. Keitä pehmeäksi seokseksi. Lisää makeutusjauhetta maun mukaan. Kaada raparperiseos esipaistetun pohjan päälle. 
Lado seuraavaksi mansikat ja ripottele lopuksi pinnalle hienonnetut cashew-pähkinät.
Paista uunissa vielä noin 10 minuuttia.



Koristele piiras mahdollisuuksien mukaan mansikan tai mintun lehdillä.


Herkullinen piiras maistui kaikille, myös niille, jotka eivät noudata mitään erityisruokavaliota. Tyttäreni päätti nauttia oman piirakkansa pehmeän vaniljakastikkeen kera, toiselle maistui jäätelö.
Vaniljakastike voi tietysti olla myös laktoositon ja jäätelö vaikka soijajäätelöä - tilanteen mukaan.


Kesäkeittiössä on helpotus, jos yksi ja sama tarjottava sopii kaikille.


Terveisin,