sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Talvi-illan raclette

TALVIRUOKAA
 
Hiihto- ja ulkoilupäivä sopii päättää yhdessä raclettepannun äärellä valmistettuun ateriaan.
Perusraaka-aineina ovat ranskalainen, tuhdisti rasvainen Savoijin maakunnan Raclette-juusto sekä naudan tai poron file.
 
 
Tällä kertaa jätimme väliin perinteiseen raclette-ateriaan kuuluvat hillosipulit, keitetyt perunat ja etikkurkut. Otimme sen sijaan pannulle runsaasti kasviksia: kesäkurpitsaa, salottisipuleita, parsakaalia, paprikaa, porkkanaa ja suppilovahveroita.


Oli mielenkiintoista katsoa, millaisia lautaskokonaisuuksia sai kulloinkin rakennettua. Kovin monta ei voinut syödä, sillä proteiinipitoinen liha ja tuhti juusto täyttävät nopeasti.
Tarjolla oli aitoja ja puhtaita makuja, jotka tarvitsivat päälleen vain ripauksen pippuria myllystä.

 
Terveisin,

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kitchen & Co & Peuranliha

RIISTARUOKAA

Hevosenlihakeskustelun pyörteissä päätimme ystäväni kanssa mennä Kitchen & Co -ravintolaan maistelemaan riistaruokaa. Yrjönkadulla sijaitseva ravintola oli uudistunut ja saanut myös uuden nimen. Vanhaa olivat jykevät ja upeat puitteet.

 
Sisääntuloaulan vieressä on yksinkertaisesti sisustettu baari, jonka ohi ravintolasaliin kuljetaan.
 
 

 
Rauhaisa ravintolasali täyttyi illan mittaan. Se oli jaettu tyylikkäästi harsoverhoilla.
Puun sävyt toistuvat sisustuksessa ruokalistoja ja leipälautasia myöten.
 
 
 


Herkuttelimme peuralla - kahteen tapaan. Ensin paahdetulla peuranfileellä, joka tarjoiltiin punakaalipediltä. Ja sitten oli vuorossa hyvin hautunut, paistista valmistettu pata, peuraragout, samettisen pehmeän perunamuhennoksen kera.
 
Viinilistalta oli mukava poimia palan painikkeeksi suosiotaan kasvattava, trendikäs,
argentiinalainen kokonaan Malbec-rypleestä valmistettu viini. Täyteläistä ja syvän lilanpunaista.

 
Nautinnon kruunasimme metsän henkeen sopivalla kuusenkerkkäsorbetilla, jonka
päälle kaadettu loraus shampanjaa tosin palautti ajatukset taas cityyn.
 


 
Terveiset,
 

perjantai 8. helmikuuta 2013

Yksinkertaisuuden ylistys: Spaghetti Aglio e Olio

VALKOSIPULI & OLIIVIÖLJY

Ostin Saku Tuomisen ja kumppaneiden pastakirjan Aglio & Olio.
Tuominen kertoo ryhtyneensä kirjan kirjoittamiseen amatöörikokkina siitä itsekkäästä syystä, että söi aina samoja suosikkipastojaan. Hän kertoi myös löytäneensä kirjaan uuden ja itselleen rakkaan näkökulman pastasta maailman parhaana pikaruokanana. Näillä saatesanoilla varustettu kirja sujahti hyvin helposti nettikaupan ostoskoriini. Ja oikein odotin, että kirja saapuisi pian.

Kolmesataaneljäkymmentäkolme sivua pastasta. Ei paha. Aloitin kirjan keskeltä kohdasta Klassikot. Jo ensimmäinen resepti oli muistutus roomalaisen keittiö ihanuudesta. Tuoksuista ja mausta! Se oli tulinen Spahetti Aglio e Olio.

 
Pidemmältä nimeltään pasta on Aglio, olio e peperoncino. Kuivattu chilipaprika peperoncino on suosittu etenkin Etelä-Italiassa.
 
Resepti on yksinkertainen: Sillä aikaa, kun keität spaghetin al dente -kypsyyteen, pilko ja freesaa oliiviöljyssä valkosipuli ja lisää joukkoon kuivattu, murennettu chili. Sekoita seos pastan joukkoon ja lisää halutessasi suolaa ja pippuria sekä ehkä tilkka oliiviöljyä.
 
Tuomisen mukaan hyvä suhde on yksi valkosipulinkynsi ja puolikas chili syöjää kohden. Hän nostaa esiin kaksi oleellista asiaa: valitse mahdollisimman laadukas oliiviöljy ja varo ruskistamasta valkosipulia.

 
Maku oli taivaallinen. Niin yksinkertainen.
Söin spaghettiani yksin kaikessa hiljaisuudessa jokaista suupalaa makustellen.

Spaghetin päälle voi lisätä myös parmesania, mutta ihan oikeaoppiseen versioon se ei kuulu, sillä Italiassa tämä klassikkospaghetti tunnetaan köydän miehen pastana. Oliiviöljy on ollut halpaa, mutta juusto kallista, Tuominen valottaa.

Ensi kerralla kokeilen kirjan seuraavaa klassikkoa: Spaghetti Aglio, olio e prezzemolo, jossa on chilin, valkosipulin ja oliiviöljyn lisäksi myös parmesania, pecorinoa ja persiljaa.


Terveisin,


 
 
 

tiistai 5. helmikuuta 2013

Petit four versio Runebergin tortuista

HERKKUHETKI 5.2

Porvoolaisittain 5.2 on merkkipäivä, koska kansallisrunoilijamme Runebergin pitkäaikainen koti on kaupungissa. Joka vuosi kaupunki järjestää myös juhlat Runebergin kunniaksi hänen kodissaan.

Tänä vuonna olen muistanut runoilijan merkkipäivää porvoolaisen kahvilan Café Cabriolen pienillä Runebergintortuilla. Ne on helppon nauttia jälkiruoaksi "petit four" -tapaan. Ja uskon, että pienikokoiset tortut sopivat niillekin, jotka muuten välttelevät leivonnaisia.

 
Herkulliset pikkutortut on suojattu muovikääreellä. Niitä on helppo kuljettaa ja nostaa tarjoiluvadille.
Samantyyppisiä pikkutorttuja olen nähnyt pääkaupunkiseudulla Anton&Anton -myymälöissä.


Café Cabriolen tortut ovat aidosti Fredrika Runebergin tapaan
punsilla kostutettuja ja niissä maistuu karvasmaneteli.

 
Maistuvaa Runeberginpäivää!
 


maanantai 4. helmikuuta 2013

Vietnamilaista karamellisoitua lohta ja katkarapuja

AASIALAINEN KEITTIÖ

Innostukseni vietnamilaiseen ruokaa jatkuu. Seuraavana kokeilukeittiössäni valmistettiin karamellisoitua lohta ja katkarapuja.

Lohen paistokastike syntyy valkosipulista, salottisipulista, chilistä, limesta, kalakastikkeesta ja korianterista.


Kevyet kasvislisukkeet sopivat tyyliin. Ne nautitaan viipaloituna joko sellaisenaan tai kevyesti riisiviinietikan ja sokerin sekoituksessa pikkelöitynä.


Karamellisoitu vietnamilainen lohi

1 kg lohifilettä paloina
1/2 dl vettä
1 dl sokeria
1/2 dl kalakastiketta
2 limen mehu
1/2 dl vettä
1 chili viipaloituna
4 valkosipulin kynttä puristettuna
4 salottisipulia hienonnettuna
Sekoita vesi ja sokeri. Keitä kunnes sokeri muuttuu kullanruskeaksi. Sekoita kalakastike, limemehu, vesi ja lisää joukkoon. Keitä kunnes seos karamellisoituu.  Lisää chili, valkoisipuli ja salottisipuli ja paista hetki. Lisää lohipalat ja paista ne molemmin puolin, kypsiksi. Lisää lämpöä niin, että karamelliseos paksunee.
Sama kastike- ja paisto-ohje toimii myös  jättikatkaravuille.

Terveisin,