tiistai 28. helmikuuta 2012

Kalevalan inspiroimat tuotenimet

KALEVALANPÄIVÄNÄ

Vuosi sitten Kalevalanpäivänä intouduin tarkastelemaan kansalliseepoksemme näkymistä tämän päivän suomalaisten elämässä. Ja löysinkin aika monta todella tuttua yritysnimeä ja brändiä, jotka ovat läsnä hyvinkin intensiivisesti, kuten Sampo, Ilmarinen, Aino, Väinämöinen. Koko tekstin voit lukea tästä.

Vuoden aikana huomasin kiinnittäväni tuon tuostakin huomiota samaan asiaan, aloin ikään kuin bongata kalevalaisia brändejä elinpiirissäni.
Ihan ensimmäisenä tuli vastaan Tapiola, tuo eepoksen myyttinen metsä, Metsola. Ei siis ihme, että aikanaan maaseudun vaurautta, metsiä, vakuuttamaan perustettiin yhtiö nimeltä Tapiola. Yhä tänä päivänä tuo finanssialan yritys säilöö vihreää kultaamme, nykyisin myös pankkina. Samaa sukujuurta lienee myös kansainvälistynyt metsäyhtiö Metso, joka on myös laajentanut toimintaansa mm. kaivostoimintaan, maanrakennukseen ja voimantuotantoon.



Kesällä uudet perunat saivat seurakseen Ahti-silliä. Ja kukapa muu tuon tuotteen taustalla oliskan kuin vesien haltija, aaltojen kuningas, veden ukko Ahti-ruohoparta. Silliaterian ruokajuomana sitten kumottiin olutta. Ja kuinka ollakaan, senkin juuret pystyi johtamaan Kalevalaan. Osmotar kun keitteli olutta ohrasta ja humalasta Pohjan Akan järjestämiin hääpitoihin. Ulkosalla, niemen nenässä alkoi juoma käydä kuohuen. Ja oluen tainnuttamiseksi tarvittiin tynnyriin lujat vaskivanteet. Ohran ja oluen haltijan nimissä tuotiin aikanaan markkinoille myös Osmo-olut, mutta se päätyi tuotteena Tuonelan virtaan. Nykyisin voi kirppareilta löytää muistoksi vanhoja Väinämöisen kuvalla kuvitettuja Osmo-pulloja, mäyräkoiran hintaan.



Mielikki metsän emäntä mainitaan Kalevalassa metsästäjien auttajan ja karjan suojelijana. Ei siis ihme, että se on antanut nimensä karjalaiselle pitopalvelulle, kauneushoitolalle, naisten metsästysklubille ja mielenterveysyhdistykselle.  Vellamo veden emäntä puolestaan on antanut nimensä Kotkan uudelle upealle merikeskukselle ja luonnon kivennäisvedelle, jota maailman puhtaimmaksikin kehutaan.





Mieshahmoista minut ylltätti Antero Vipunen. En ollut ajatellutkaan, että WSOY:n julkaisema arvoitusten, pelien ja kilpailujen suosittu, ikiainen pikkujättiläinen on nimetty Kalevan väkevän tietäjän, Antero Vipusen mukaan! Nyyrikki, Metsän poika, jatkaa elämäänsä Suomen vanhimpana kaunokirjallisena viikkolehtenä.



Ja Ukko ylijumala on innoittanut ainakin laskettelu- ja luontokeskuksia, Ukko-Tahko ja Ukko-Koli ovat monelle ihan tuttuja maisemia. Ja huipuista jopa Linnanmäen uusi upea vuoristorata on nimetty Ukoksi.
Pakkanen Puhurin poika on antanut nimensä ravihevosille ja partiolippukunnille. Ehkäpä myös Frantsilan Pakkaspojan kylmägeeli on samaa perua.

Tänään ei onneksi pakkanen pauku. Puhuri sen sijaan puhaltaa ja tuo tullessaan lisää uhkuista säätä.

Hyvää Kalevalanpäivää!



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Aitoja makuja saariston sylissä

KOTIRUOKAA
.
Viimeinen aamu Jurmossa, tällä kertaa, on vähän haikea mieli. Hernerokkasumu sai illalla väistyä tuulen tuiverrukseen. Yöllä myrskysi ja pauhasi, niin, että katot paukkuivat ja ikkunat helisivät. Lumi tuiskusi välillä vaakatasossa. Keskiyöllä lumisade lakkasi, kun tuuli puhalsi pilvet pois. Saimme kokea upean, tumman tähtitaivaan, jonka tähdet loistivat kilpaa meren merkkivalojen kanssa. Aamulla heräsimme uskomattoman kauniiseen aamuruskon hohteeseen.



Sään nopeat muutokset ovat osa saariston viehätysvoimaa, arvaamattomuutta.
Onneksi on myös joitakin asioita, jotka pysyvät. Yksi niistä on lämmin aamupuuro.
Tällä kertaa maistuu luomukaurapuuro Reilun kaupan hunajan ja luomumaidon kera.
Kotikulmien lähikaurahiutaleet ovat matkanneet mukanamme aika kauas.




Jurmossa on vaikea kuvitella parempaa ruokaa kuin  kalastajan Klas Mattssonin savukampelat.
Tuoreeltaan suuresta savustimesta otetut, vielä lämpimät kalat ovat maailmanluokan herkkua millä tahansa mittarilla arvioitaessa. Ja harvinaista herkkua.
Edes kesäaikaan kampelaa ei kuitenkaan aina saa, kalastusolosuhteet kun ovat muuttuneet. Onneksi tilalle voi saada siikaa, joka Klasun savustamana on myös taivaallisen hyvää.




Talvikaudella Jurmon visiitille pitää kantaa kaikki ruoat itse mukanaan. Satamakahvila on kiinni eikä kalmyyntiäkään ole. Saarelaiset kalastavat vain omiksi tarpeikseen ja vierailijat voivat vain muistella kesän kala-apajia ja uusia perunoita.
Mutta savukalaa pitää saaristossa saada, talvellakin... siksi olen päätynyt ottamaan mukaan pellinkiläisten kalastajien savustamaa lohta. Paremman puutteessa sekin on herkullista!



Savukalan ehdoton kastike talvellakin on tillillä, sitruunamehulla
 ja mustapippurilla maustettu kermaviili. Ja tuoreet tomaatit
 ja kurkut antavat pienen viitteen kesästä.



Tuore saaristolaisleipä kuuluu ehdottomasti matkaruokiin. Jurmolainen Pirjo Mattsson opetti elinaikanaan tyttäreni leipomaan aitoa saaristoleipää ikiaikaisella reseptillään. Myöhemmin Pirjo teki sopimuksen turkulaisen Rostenin leipomon kanssa ja leipomo alkoi valmistaa Jurmon saaristolaislippua Pirjon reseptillä.
Parasta saaristolaisleipää ikinä. Harmi, että sitä saa manterelta niin harvoista myymälöistä.


Kuopuksen ääntäkin on kuunneltu ja matkaan on otettu omatekoista lihamakaronilaatikkoa.
Senkin voi tehdä luomusti luomumakaronista, -maidosta,-munista ja -lihasta.
Saaristolaisittain laatikossa voi käyttää lampaanjauhelihaa.
Olen huomannut, että ruoan valmistelu jo kotona antaa
enemmän saariston lomatunteja ja pienentää kantotaakkaa.


Ja tuoksuvia kahveja ei voita mikään!
Saaristossa ne juodaan aina Marie-keksien kera.


Terveisin,

lauantai 25. helmikuuta 2012

Jurmon kylä - lähimpänä merta

KIRJA JURMOSTA

Saaristomeren yllä lepää hernerokkasumu. Mieleeni nousee nuoruudesta suorastaan pelottava veneretki Hangon karikkoisilla vesillä vastaavassa sankassa sumussa. Onneksi nyt ovat jalat tukevasti maan pinnalla. Mutta onneksi kuitenkin saaristossa.



Jurmon sumu on pakko kuvata, mökin takana ihan lähietäisyydellä on avoin meren selkä, joka on aavemaisesti kadonnut kokonaan. Luen saarella, kuvan mökin naapurissa, Hannu Väisäsen lyhytproosan helmiä kirjasta Apuata. Hurmaavia ja todella mukaansa tempaavia katkelmia ranskalaisuudesta. Elämän sarkastisesta puolesta.

Pian otan taas välipalaksi katkemia toisesta kirjasta, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Se on jurmolaisen kirjailijan Agneta Anderssonin hieno teos Jurmon kylä - lähempänä merta (alkuper. Jurmo by - närmast havet).

Angneta Anderssonin, sosionomin, kirjalijan ja toimittajan, juuret ovat Jurmossa ja hän on palannut saaren vakituiseksi asukkaaksi, kun saarelle saatiin sähköt ja nettiyhteys vuonna 1997. Ehkä juuri tästä syystä kirja rakentaa realistisen mielikuvan saaren elämästä sen historian eri vaiheissa. Kirjailijan omat lapsuuden tunnelmat ja omille juurilleen palaaminen ovat koskettavaa luettavaa. Kirja näyttää ihan kirjaimellisesti, miten tämä saari kietoo ihmisiä pauloihinsa, suorastaan lumoaa.

Kirjan teksteissä esiintyvät minullekin vuosien saatossa tutuiksi tulleet henkilöt ja paikat. Siksi kirjaan on ihana palata myös jokaisella visitillä uudestaan ja uudestaan. Olen ostanut kirjan sekä suomeksi että ruotsiksi. Ja välillä luen ruotsinkielistä versiota vain siksi, että sen kielessä on niin ihana, minulle vähän vieraampi tunnelma. Kirjan mustavalkoinen kuvitus täydentää mielikuvia ja sopii loistavasti kirjaan. Taitto on oma taideteoksensa.




Saaristomeren keskellä sijatseva Jurmon saari nousi ensimmäisen kerran esiin 1200-luvulla tanskalaisessa purjehdusreittiselostuksessa. Saari sijaistsee linnuntietä noin 200 km:n pässä kolmesta pääkaupungista, Helsingistä, Tukholmasta ja Tallinnasta. Jurmon sijainti on antanut sille vanhoissa kartoissa näkymän nimen, lähimpänä merta, iurima ultima.

Jurmo on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja osa siitä on rauhoitettu lintujen pesimäaikaan. Saari on muodostunut jääkauden aikana hiekan ja soran kerrostumista ja se on  Salpausselän harjumuodostelman viimeinen osa. Saarella asuu ympäri vuoden kymmenkunta ihmisiä, vakituisia vapaa-ajan asukkaita on muutamia kymmeniä ja vuosittain saarella vierailee parikymmentätuhatta turistia, joista suuri osa on venelijöitä. Minä olen yksi vakiovieras... useamman kerran vuodessa.

Terveisin,


PS. Kirjailija Agneta Andersson bloggaa Jurmosta YLE:n ruotsinkieliselle
uutistoimitukselle teemalla Mitt Åboland, Agnetan blogiin pääsee tästä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Rakkauteni Jurmo

TALVELLA

Istun Jurmon saarella, idyllisssä mökissä. Aamukahvin tuoksu on vallannut tilan ja takassa humisee tuli. Liekki leikkii iloisesti ja valaisee puolihämärää tupaa. Saarelta syksyllä ostetusta alpakanvillasta kudotut villasukat lämmittävät jaloissassa. Olo tuntuu helpottuneelta.

Tämä on tänä vuonna ensimmäinen visiitti lempisaarelleni, mutta jos kuluneen vuoden kiertoa katsotaan, niin neljäs. On kuopuksen hiihtoloma ja olemme täällä hänen aloitteestaan. Ei omena kauas....



Läksimme eilen matkaan Nauvon Pärnaisista. Lossimatkalla kohtasimme meren jään.


Mannerilman harmaus oli vallitseva tunnelma. Jäälautat ajeletivat päämäärättömästi.


Mitä kauemmaksi yhteysalus meidät vei, sitä vähemmäksi jää kävi. Avomeri oli vapaa.



Saavuimme auringossa kylpevälle Jurmon saarelle, tuulen tuiverrettavaksi.






Annoimme vaahtopäinä lyövän aallokon kuminan tyhjentää ajatukset. Vapauttaa luovuuden.


Tyttäreni ja hänen ystävänsä löysivät omat, jo tutuiksi tulleet kuvionsa, paikkansa ja innoituksensa.
Minä annoin kiireeni pysähtyä. Ihailin kyläyhteisön pysyvyyttä ja sen edustamaa rauhaa.


Me vain nautimme...


... ja illalla näimme Jurmon kuuluisan auringonlaskun...


Terveisin,


PS. Aikaisempia kokemuksiani ja tunnelmiani Jurmosta voit lukea
blogini aiheittain ryhmitellystä tekstiarkistosta "Jurmo" hakusanalla.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Laskiaispullien hurmaa

TUKHOLMASSA


Kungsgatan 55:ssa sijaitsee perinteikäs konditoria-kahvila Vete-Katten. Kahvila on arkisin auki aamutuimaan ja se on myös loistava aamiaispaikka Tukholmassa. Viikonloppuisin kahvila aukeaa puolilta päivin ja se sopii iltapäivän lepohetken kruunaajaksi.








Kahvila on tunnettu herkullisista leivonnaisistaan. Ja ihan erityisesti se on Ruotsissa kuuluisa laskiaispullistaan. Olen iloinen, että pääsimme tänä vuonna niitä kuopukseni kanssa maistamaan. Vete-Kattenin laskiaispullissa kermapilven päälle laitetaan vain pieni, hauska sektorihattu.




Kahvilamiljöössä on vanhan ajan tunnelmaa. Tilat jakautuvat useisiin pieniin, eri nimisiin kamareihin. Ja keskellä on kahvin noutopiste.






Kermainen kaakao ja vaniljalla täytetty laskiaispulla oli kuopuksen valinta.
Minulle laskiaisipulla maistui mantelimassatäytteellä vahvan kahvin kera.






Terveisin,

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Laskiaisblinit

KOTIRUOKAA

Lumipyryistä laskiaista! Vietimme eilen illalla lämminhenkistä laskiaisjuhlaa blinien ja borssin äärellä hyvien ystävien kanssa. Perinteisestä tattariblinitaikinasta paistettiin tällä kertaa luomuvoissa ihana kullanruskeita blinejä. Paistohommat lankesivat myös perinteisesti miesväelle ja lopputulos on tälläkin kertaa upea!












Paistamisen lomassa kuumensimme pakasteessa säilytettyä Pokrovan borssikeittoa blinien kaveriksi.
Keitto kestää erinomaisesti pakastamisen, tuntuu kuin se jopa paranisi siitä.



Tänä vuonna blinen kera oli tarjolla muikun- ja siianmätiä, pikottaua kylmäsavulohja, hunajaa, kelta- ja punasipulisilppua sekä smetanaa. Ja päälle tietysti ripaus mustapippuria myllystä.




Borssikeitto nautitiin smetanan kanssa blinien jälkeen.


Jälkiruoaksi venäläishenkiseen iltaamme kuuluivat porvoolaisen Cafe Cabriolen konditorian herkulliset pikkunaposteltavat - macaronit, pikkubebet ja mokkamarengit. Yritin nähdä niissä modernin version perinteisestä  pavlovasta - balettitanssijatar Anna Pavlovan mukaan nimensä saaneesta pyöreästä marenkikakusta: Olen nimittäin joskus nähnyt pavlovasta myös kekseliäitä miniversioita ja tällä kertaa minulla ei ollut niitä aikaa toteuttaa itse.



Tattariblieni resepti löytyy aikaisemmasta blinipostauksestani.


Terveisin,