Kuusamon kaunis vaaramaisema siintää silmissä. Talvella suot ja järvet eivät nouse esiin lumipeitteen alta, mutta sinertävä maisema ja tutut vaarat tuovat esiin puhtaan luonnon kauneuden. Kevät on sulattanut vielä kuukausi sitten maisemaa hallinneen tykkylumen. Silmä lepää ja mieli lepää. Hiljaisuuteen voisi tarttua.
Hiihtoladun nuotio- ja laavupaikolla oli ilo ihastella tottunutta makupalojen kärkkyjää, kuukkelia. Kuuluu vain pieni siipien lehahdus ja ruosteenruskea ystävä on nuotion nurkalla herkkuja kaipaamassa. Tarvittaessa lintu osaa jopa naukua.
Utelias ystävä luottaa erämaan kulkijoihin eikä pelkää tulla lähelle kerjuureissullaan. Hiihtäjät puolestaan ilahtuvat luontokappaleen rohkeudesta ja jakavat auliisti eväitään. Ja punertavat siiventaipeet välähtävät taas...
Kuukkeli kieppuu puiden oksistossa ja lehahtelee vikkelästi puusta toiseen
Taukopaikalla paistuvat myös kullanruskeat herkkuletut, voilla muurinpohjapannussa
Voisipa tuoksunkin pakata reppuunsa...
Nam... päälle vielä kotimaisia marjoja - mustikoita, mansikoita ja lakkoja
Latuterveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti